Ihmiset ovat hullunkurisia. Näemme virheitä kaikissa muissa, mutta oma logiikkamme on yleensä pettämätöntä. Tiedän syyllistyväni samaan, vaikka pyrin pitämään mieleni avoinna. En tiedä onko tässä tarinassa opetusta, mutta ehkä muistan sen avulla tarkkailla itseäni. Tai ehkä sinä löydät samanlaisen mustan aukon omasta tekemisestäsi.

Olin kiertämässä kenttää entuudestaan tuntemattoman pariskunnan kanssa. He olivat kuulemma pelanneet jo reilut 20 vuotta. Ihailin saavutusta, koska itselläni on vasta toinen kausi menossa. Pariskunnan rouvashenkilö vaikutti kierrokselle lähdettäessä hieman apaattiselta. En ihan löytänyt samaa fiilista, koska olin aivan intopinkeänä päästessäni pelaamaan.

Kierroksen edetessä apatian syy alkoi selviämään.

”Aina tätä samaa paskaa. Vaikka täällä kävisi vuodesta toiseen, niin tuntuu, että peli on yhä ihan samanlaista kuin alussa. Ei tästä tule mitään, vaikka olen pelannut monta kymmentä vuotta.”

En kiinnittänyt rouvan mutinaan sen enempää huomiota, vaikka hänellä oli selkeästi vaikeuksia nauttia pelistä. Toisaalta muistin omat kiukutteluni ja ajattelin, että aina ei ole helppoa olla hymyssä suin, varsinkin jos peli ei kulje.

Viimeisellä reiällä keskustelu siirtyi kierroksen jälkeiseen aikaan. Kerroin, että olen menossa rangelle treenailemaan. Tähän rouva totesi, että hänkin menisi, mutta ei tykkää nyt eikä ole koskaan oikein tykännyt käydä rangella.

Hups…

Tekemiset ja seuraukset ovat yleensä linjassa keskenään. 

Kirjoitukset ovat omia mielipiteitäni enkä väitä ymmärtäväni golfista mitään. Yritän oppia lisää ja mielelläni kuulisin sinun mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Oletko käynyt läpi samoja ajatuksia läpi? Tai olisiko joku muu lähestyminen aiheeseen parempi?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *